Tavallisin syy hiustenlähtöön on niin sanottu miestyyppinen hiustenlähtö, joka tulee jonkin asteisena puolelle 50 –vuotiaista suomalaisista miehistä. Myöskin naisilta harvenevat hiukset suhteellisen usein. Tämä harveneminen on erilaista kuin miehillä, sillä useimmiten naisilla säilyy etuhiusraja ja harveneminen tapahtuu päälaella.
Nämä ovat yleisimmät syyt hiustensiirroille.
Hiustensiirtoja voidaan tehdä myös tietyissä vammatapauksissa, kuten palovamma- ja sädetystapauksissa. Hiustensiirtoa ei kuitenkaan suositella pälvikaljuustapauksissa, eikä tulehduksellisissa päänahan sairauksissa.
Hoitomenetelmiä
Tohtori Norman Orentreich New Yorkista julkaisi artikkelin vuonna 1957 kokeilustaan siirtää miehille ihoa, jossa oli hiusjuuria, pysyvästi hiuksia kasvavilta alueilta kaljuille alueille. Hän havaitsi menetelmän toimivan ja antavan pysyvän tuloksen.
Tekniset menetelmät ovat kehittyneet näistä ajoista hyvin paljon. Yleisimmissä hiustensiirtotapauksissa niin sanotut follicular unit microsiirteet antavat parhaan tuloksen. Menetelmän kehitti ja julkaisi prof. Rolf Nordström jo yli 20 v. sitten. Nykyään se on maailman johtava ja parhaan tuloksen antava leikkausmenetelmä.
Leikkaus voidaan tehdä ottamalla suikale (Strip-tekniikka) päänahkaa pysyvästi hiuksia kasvavalta alueelta. Suikale pilkotaan ns. follicular uniteiksi, joissa on 1 - 5 hiusta / siirre. Siirteet leikataan mikroskoopin alla ja istutetaan niille alueille, joille halutaan pysyvää hiustenkasvua. Jokainen hius pystytään istuttamaan täsmälleen haluttuun kohtaan ja kasvamaan täsmälleen haluttuun suuntaan.
Tällä menetelmällä pystytään siirtämään tarvittaessa jopa yli 7000 hiusta yhdellä kertaa, mutta useimmiten siirretään 4000 – 5000:ssa hiusta per leikkauskerta. Pienempien alueiden korjaamisessa istutetaan pienempiä määriä hiuksia.
Leikkaus on asiakkaalle vaivaton ja se tehdään yleensä paikallispuudutuksessa. Leikkaus vaatii ison koulutetun tiimin.
Tulokset ovat täysin luonnolliset. Leikkauksesta ei jää näkyvää arpea entiselle kaljulle alueelle ja hius kasvaa normaalisti koko loppuelämän. Hiuksia voidaan käsitellä kuten omia hiuksia käsitellään. Tällä menetelmällä voidaan korjata myös esimerkiksi vaurioituneita kulmakarvoja, kasvojenkohotuksen jälkeen häiritseviä arpia tai ohimohiusten siirtymistä liian taakse.
Siirteet voidaan ottaa myös ns. FUE tekniikalla (follicular unit extraction), mutta silloin ei ole mahdollista siirtää näin suuria määriä kerralla. Suomalaisten silkinomaiset hiukset soveltuvat huonosti FUE-tekniikkaan ja menetelmällä menetetään huomattava osa hiuksista siirtoprosessissa. FUE tekniikalla tulee pieniä arpitäpliä hiusten sekaan, kun taas Strip -tekniikalla tulee yksi viivamainen arpi, joka on joskus hyvin kapea ja vaikea nähdä. Mutta etenkin useamman hiustensiirtokerran jälkeen arpi saattaa levitä jonkun verran. Toimenpide tehdään aina niin, että yläpuolella kasvavat hiukset peittävät arven, niin ettei se ole häiritsevä.
Leikkauksen jälkeen laitetaan sidos yön yli ja se voidaan poistaa seuraavana päivänä ja potilas voi käydä suihkussa normaalisti. Osa potilaista saa turvotusta silmien alueelle kolmen-viiden päivän välillä leikkauksesta. Se estää heidän näyttäytymisen ulkoilmassa parin päivän ajan, mutta muutoin töihin voisi palata heti.
Hyvissä isoissa tiimeissä onnistumisprosentti Strip-tekniikkaa käyttäen on useimmiten yli 90% siirretyistä hiuksista. Käytännössä voidaan siis todeta, että lähes kaikki siirretyt hiukset kasvavat. Toimenpide voidaan uusia, mikäli halutaan enemmän tuuheutta. Tämä edellyttää, että henkilöllä on ”varaosia” saatavilla.
Kasvavia hiuksia ei voida siirtää ihmiseltä toiselle.