Rasvaimu on tehokas menetelmä rasvan poistamiseksi kehosta pysyvästi. Kehon rasvasolut lisääntyvät puberteetti-ikään saakka. Tämän jälkeen uusia rasvasoluja ei enää muodostu, vaan olemassa olevat rasvasolut suurenevat tai pienenevät lihomisen ja laihtumisen myötä.
Rasvaimu ei ole laihdutuskeino, vaan vartalon muokkauskeino. Parhaiten se sopii paikallisten rasvakertymien tasoittamiseen. Rasvakudoksen jakaantuminen kehossa riippuu paljolti perinnöllisistä tekijöistä. Paikalliset rasvakertymät eivät välttämättä pienene painonpudotuksen myötä. Rasvaimu voi auttaa alueen tasoittamisessa. Mikäli potilaan paino lisääntyy rasvaimun jälkeen, ei käsitellylle alueelle enää muodostu rasvakertymää, vaan lihominen tapahtuu tasaisesti.
Tavallisia rasvan kertymispaikkoja ovat reisien ulkosivulla ns. ratsupaikat, leuan alus, vatsa, lantio, olkavarret, polvien sisäsivut, nilkat ja miehillä rinnat. Rasvaimussa voidaan poistaa rasvaa yhdessä toimenpiteessä useasta eri kohdasta. Vatsan pyöreä muoto, varsinkin miehillä, saattaa johtua rasvan kertymisestä vatsaontelon sisään. Tämän rasvakudoksen määrään ei rasvaimulla pystytä vaikuttamaan, ainoastaan ihonalaista rasvakerrosta voidaan ohentaa.
Pienille alueille rasvaimu voidaan tehdä paikallispuudutuksessa, laajoille alueille nukutuksessa. Ennen toimenpidettä iholle merkitään piirroksin alueet, joilta rasvaa poistetaan. Potilaan pesun ja peittelyn jälkeen merkityille alueille ruiskutetaan rasvakudokseen nestettä, jossa on mukana puudutusainetta ja verisuonia supistavaa adrenalinia. Neste helpottaa rasvan irtoamista. Rasvakudoksen täyttäminen nesteellä mahdollistaa suuremman rasvamäärän poiston kerralla kuin alkuperäinen 1970-luvulta peräisin oleva rasvan poisto, joka aiheutti helposti suuria verenpurkaumia rasvaimualueelle.
Nestetäytön jälkeen ihon alle viedään pienestä haavasta rasvaimukanyyli, joka kytketään imulaitteeseen. Imukanyyli on tylppäpäinen putki, jota liikutellaan rasvakudoksen sisällä edestakaisin. Rasvakudos poistuu imukanyylin kautta säiliöön, jossa sen määrä voidaan mitata. Jo muutaman sadan millilitran poistaminen saattaa tuottaa näkyvän tuloksen. Päämääränä on hoidettavan aleen muotoilu tasaiseksi, ei mahdollisimman suuren rasvamäärän poistaminen. Usein samalta alueelta rasvaa imetään vähintään kahdesta suunnasta, jolloin saadaan tasaisempi lopputulos. Rasvaa voidaan poistaa ihon alta syvemmältä ja aivan ihon pinnan alta ohuella imukärjellä, jolloin imukäsittely edistää myös ihon kutistumista. Enimmillään rasvaa voidaan poistaa kerrallaan yhden toimenpiteen aikana 3-4 litraa, tätä suuremmat rasvanpoistomäärät voivat aiheuttaa häiriöitä nestetasapainossa ja siten pitkittää toipumista. Mikäli rasvaa on tarpeen poistaa tätä suurempi määrä on turvallisempaa tehdä se kahdella tai useammalla eri kerralla.
Pelkän imun lisäksi voidaan käyttää erilaisia apumenetelmiä. Rasvaa voidaan hajottaa mekaanisesti värähtelevän rasvaimukanyylin tai ultraäänilaitteen avulla. Myös laseravusteista tai radiofrekvenssipohjaista rasvanhajotusta on käytetty. Näillä pystytään hajottamaan rasvakudosta, muta hajotettu rasva täytyy joka tapauksessa poistaa rasvaimulla ihon alta. Pelkkä rasvan hajotus ilman sen poistoa aiheuttaa helposti arpeutumista ja kovettumia ihon alle ja toimenpiteen jälkeinen tulos saattaa jäädä epätasaiseksi.
Ns. vesisuihkurasvaimua käytettäessä rasvan sekaan ruiskutetaan nestettä hienojakoisena suihkeena. Tämä mahdollistaa vähäisemmän täyttönesteen käytön ja myös rasvan talteenoton samassa yhteydessä tehtävää rasvansiirtoa varten.
Rasvaimun jälkeen potilas pääsee useimmiten heräämöseurannan jälkeen kotihoitoon. Nukutuksessa tehdyn rasvaimun jälkeen saattaa yöpyminen sairaalassa olla tarpeen. Suihkussa käynti on sallittua toimenpidettävä seuraavana päivänä. Särkylääkitystä tarvitaan usein muutaman päivän ajan. Kevyt liikunta on suositeltavaa, mutta raskaampaa fyysistä rasitusta tulee välttää noin kolmen viikon ajan toimenpiteen jälkeen.
Rasvaimun jälkeen hoidetulle alueille tulee mustelmia ja turvotuksia. Tämän vuoksi on tärkeää tukea hoidettu alue tukivaatteilla, jotka valitaan potilaan mittojen mukaan. Tukivaateita käytetään 3-6 viikkoa toimenpiteen jälkeen. Ne vähentävät turvotusta, muotoilevat käsitellyn alueen, sekä edistävät ihon kutistumista, jotta hoidetulle alueelle ei jää löysää ihoa. Ilman tukivaatteita turvotus ja verenpurkaumat lisääntyvät aiheuttaen helposti epätasaisen lopputuloksen. Tukivaateiden tulee ulottua joka suunnassa rasvaimualueen yli, jotta vaatteiden reunat eivät aiheuta turvonneelle alueelle painaumia ja myöhemmin epätasaisuutta.
Rasvaimun yhteydessä potilaalle annetaan yleensä antibioottia tulehduksen ehkäisemiseksi. Pieni, alle 38 asteen, lämmönnousu on tavallista ensimmäisinä toimenpiteen jälkeisinä päivinä. Sen syynä on verenpurkaumien imeytyminen. Mikäli lämpö nousee korkeammaksi tai kuume uusiutuu on syytä olla yhteydessä hoitavaan plastiikkakirurgiin.
Rasvaimutoimenpide sekä verenpurkaumat ja turvotukset aiheuttavat aluksi iholle lievää tunnottomuutta, joka häviää vähitellen viikkojen kuluessa.
Riippuen ihon kimmoisuudesta ja poistetun rasvan määrästä voi iho kuitenkin jäädä löysäksi. Paksu ja kimmoisa iho kutistuu ja muotoutuu rasvaimun jälkeen paremmin kuin ihoalue, joka on valmiiksi venyttynyt ja jossa on raskausarpia. Tällöin saatetaan ylimääräinen iho poistamaan leikkauksella.